Lumikenkäilyä Leivonmäellä

Koitti helmikuinen viikonloppu ja mahdollisuus pieneen retkeilyyn, joten olihan se käytettävä! Suuntana oli Leivonmäen kansallispuisto ja suunnitelmissa oli tehdä jonkinlainen mukava lenkki lumikengillä kunnon evästaukoineen, eli pelkästään urheilemaan ei oltu lähdössä.

Lumikengät valittiin kulkupeliksi, koska googletuksen tulos kertoi, ettei talvireittinä puistossa kulkevaa retkilatua ollut tuolloin vielä ajettu. Toki suksilla olisi voinut muutenkin mennä, mutta koska lumikenkiä ei ollut vielä tänä talvena päästy käyttämään, päätettiin lähteä niillä.

Auto jätettiin Harjunlahden parkkipaikalle. Pyrytti lunta. Lämpötila oli noin +1 astetta, joten retkeilykeli ei ollut ihanteellisin. Mutta mitäpä siitä. Kun kerran retkelle on päätetty lähteä, niin mennään sitten! Ei pieni suojalumi helposti pysäytä. Valokuvausta ajatellen sää oli kuitenkin turhan tunhuinen ja tasapaksu, eli juuri huollosta tullutta kameraa ei päässyt kunnolla laulattamaan. Joo, on ennenkin tullut todettua, että tällaisella säällä on vaan parempi pitää kamera laukussa. Vähäsen piti kuitenkin päästä kokeilemaan, että toimiiko vempele. 17-55 mm objektiivi oli nimittäin kokenut kovia, ja siksi sille oli pitänyt tehdä vähän isompi remontti.

Lähdimme kuljeskelemaan etelään Haapasuon lintutornia kohden. Kesäreitti risteili edestakaisin, välillä kuljimme pöpelikössä, välillä komeassa männikössä. Järviä ylitettäessä etelästä puhaltava tuuli teki etenemisestä vähemmän miellyttävää, kun lunta tuli kirjaimellisesti päin näköä. Metsässä tätä ongelmaa ei ollut.

Haapasuon lintutorni oli mukavanoloinen paikka, vieressä oli pieni lampi ja tornista oli muutenkin hyvä maisema. Hieno paikka varmasti myös muina vuodenaikoina, ja helposti saavutettavissa, koska Harjujärven pysäköintipaikalle on tornilta vain noin 700 metrin matka. Lähdimme lintutornilta kävelemään takaisin pohjoiseen avosuon kautta koukaten.

Myötätuuleen kulku oli mukavampaa.  Lunta ei ollut kovin paljon, mutta lumikengillä oli helppo mennä. Retkilatu-uraa oli ajettu moottorikelkalla, ja oli siitä joku hiihtänytkin, mutta varsinaista hyölättyä latua siinä ei mennyt. Suksilla olisi kuitenkin ollut hyvä mennä muutenkin, koska hanki ei ollut kovin upottava.

Metsässä ei ollut liikaa lunta.

Kävelimme suota pitkin Haapajärven rantaan, josta kuljimme takaisin Harjunlahteen. Puiston eteläosa on enemmän suota, Rutajärven pohjoispuolen osa puolestaan metsäisempää. Päätimme mennä syömään Joutsniemen tulipaikalle, joten kuljimme jäätä pitkin salmeen, josta Joutsniemen harju tuli näkyviin. Tässä samaisessa harjun päässä oli käyty pari vuotta sitten kesäaikaan. Harju on todella komea.

Kohti Joutsniemeä

Joutsniemen harju

Joutsniemen tulipaikalla oli yksi retkeilijä teltanpystytyspuuhissa. Teimme nuotion ja keitimme nokipannulla kahvit ja kaakaot. Lumipyry sakeni, paikoitellen ilma oli valkoisia rättejä täynnä. Eipä siinä, tuuli ja pyry yhdessä pitivät huolen siitä, ettei tauko venynyt epämääräiseksi hengailuksi.

Paluu autolle tehtiin kokonaan jäätä pitkin. Taas piti kävellä vastatuuleen, mutta eipä tuo liiemmin haitannut. Matkaa tuli Sports Trackerillä mitattuna noin 11,3 kilometriä. Lumikengät ovat varsin mainio kulkuväline, joskin suojalumi tahtoo tarttua kenkiin ikävästi kiinni. Toisaalta väärällä voitelulla sama ilmiö tapahtuu myös suksilla… Joka tapauksessa mieli ja keho olivat jälleen virkistyneet, joten reissun tavoite tuli täytetyksi!

Kuljettu reitti Sports Trackerin piirtämänä.