Karhuja kuvaamassa - Wild Brown Bear

Viime kesän erittäin onnistuneen karhureissun (katso tästä ja tästä) innoittamana varasimme kuvausyön myös tälle kesälle. Kohteeksi valikoitui tällä kertaa Kuhmon Vartiuksessa sijaitseva Wild Brown Bear. Paikassa on parisenkymmentä kuvauskojua erilaisissa maisemissa. Saimme varattua kojun numero 12.

Yön ehdoton stara, Nököhammas.

Saavuimme Wild Brown Bearin pihaan neljän maissa. Lähtö kojuun olisi viideltä, joten olimme hyvissä ajoin. Paikan majoitusrakennus lienee vanha rajavartioasema, rakennus muistutti arkkitehtuuriltaan kovin paljon rajavartioasemien rakennuksia. Paikalla oli myös uudempi, varsinainen päärakennus. Pihalla oli ollut hiljaista, mutta kun astuimme sisään päärakennukseen, vastaan suorastaan tulvahti puheensorina. Kaikkea muuta kyllä kuului, muttei suomen sanaakaan. Oli varsin kansainvälinen meininki. Paikalla oppaana ollut työntekijä kertoi, että olimme tämän päivän ainoat suomalaiset.

Majoitusrakennus

Muu porukka oli ruokailemassa. Homman nimi tuntui olevan se, että enemmistö kävijöistä Wild Brown Bearissa on ulkomailta useaksi päiväksi kuvaamaan tulevia. Ruokailun jälkeen uusille tulijoille oli infotilaisuus kojukuvaamisesta ja sitten oli vuorossa lähtö kojuille. Kojuille kuljettiin hyvää tietä pitkin ja itse kojuilla suolla oli pitkospuut.

Kukin seurue ja kuvaaja asettui omaan kojuunsa. Kojuja oli pitkin metsää, suota ja lampien rannoilla. Kojuja vaihtelemalla voisi kuvata eri ilmansuuntiin ja erilaisilla taustoilla. Kätevää, jos on usemman kuin yhden yön.

Kuvauskojuja suon reunoilla.

Kojun sisätilat, tuolien takana olivat makuulaverit. Koju oli erittäin siisti.

Kojustamme oli maisema metsäisen suon reunaan. Varsin miellyttävä tausta karhukuville. Koju oli aika ahdas, kaksi aikuista miestä kameroineen mahtui kyllä, mutta ylimääräistä tilaa ei juuri ollut. Kojussa oli laverit, neljä kuvausaukkoa (eli kaksi molemmille) ja tarvikehylly. Kojun tarkkailuikkuna oli erittäin kapea, mutta se toimi hyvin, sillä se oli juuri oikealla korkeudella. Ergonomia oli siten kelvollinen. Kojussa oli myös vessa-astia, joka oli oikeastaan vain tiellä. Heitimme pöntön laverille, jotta kuvausromppeen kanssa olisi helpompi työskennellä. Sen verran on todettava, että jos hätä olisi yllättänyt, kovin paljoa yksityisyyttä tarpeiden teolle ei olisi ollut mahdollista saada. Näihin kojuihin ei siis kannata kaverin kanssa tulla, jos tuntee itsensä kovin häveliääksi...

Kuvaussektoria kojusta numero 12.

Kameroiden virittelyn jälkeen alkoi karhujen odottelu. Kauaa ei tarvinnut odottaa, sillä ensimmäinen karhu tuli näytille jo ennen kahdeksaa. Se ei kuitenkaan tullut lähelle, vaan kulki kauempaa ohi. Ei kuvia. Sen sijaan toiselta suunnalta näkyi liikettä. Paikalle tuli ahma, joka luikki nappaamaan tarjolla olleen jauhelihaköntin ja katosi sen kanssa pöpelikköön. Ahmasta ei kunnon kuvia saanut, sillä se on karhuun verrattuna pieni, minkä vuoksi heinikko ja männyntaimet tarjosivat ahmalle hyvän näkösuojan.

Ahma kurkistaa kameraan ruokakätköltä.

Pian karhu kuitenkin palasi kojun edustalle. Klik, klik, klik, pärrrr. Aina sarjaan mahtuu muutama kelvollinenkin ruutu. Monessa kuvassa kuitenkin heinät tai kasvit tulivat peittämään karhua häiritsevästi. 

Tyylinäyte: 350 mm, 1/400 s, f/7.1, ISO 3200.

Ruokinta oli järjestetty siten, että alueella oli useita maakätköjä, joiden luukkujen alla karhuilla oli syötävää. Tässä oli kuvauksen kannalta ensimmäinen ongelma. Karhu ei jäänyt kertaakaan pidemmäksi aikaa kuvaussektorille, vaan se lähinnä käveli maiseman läpi. Tämä ensimmäinen - ja yön paras - kuvaushetki kesti vain alle kaksi minuuttia! Sanomattakin on selvää, ettei kuvia saa otettua parhaalla mahdollisella tavalla, jos karhu on koko ajan liikeessä ja vain kävelee ohi. Toinen ongelma oli erikoisempi. Yhden ruokapiilon lähistölle puihin oli ripustettu ohutta valkoista lankaa. Vaikka kuinka mietin, en keksinyt, miksi lanka oli siellä. Joka tapauksessa juuri parhaan taustamaiseman kohdalla useisiin kuviin langat jäivät selvästi näkyviin. Näiden editointi pois kuvista on erittäin työlästä. Tuntuu todella kummalliselta, mikä lankojen funktio on. Ne vain vaikeuttivat kuvaamista.

Tässä kuvassa tiivistyvät kuvaamisen ongelmat: ruokintaluukku, joka on äkkiä tarkistettu/tyhjennetty, joten karhu ei jää alueelle + puissa maisemaa pilaavat langat.

Plussaa on kuitenkin annettava laajasta kuvaussektorista ja vaihtelevista kuvausetäisyyksistä. Karhut voisivat tulla (ja pari kertaa tulivatkin) hyvin lähelle kojua. Tolkuttoman pitkä teleobjektiivi ei siten ole täällä välttämätön. Varustuksena minulla oli kahden rungon lisäksi kolme teleobjektiivia: 150-600 mm, 300 mm ja 70-200 mm sekä lisäksi 1.4x telejatke. Normaalizoom oli toki mukana myös, mutta sille ei ollut tarvetta. Potentiaalisesti sille olisi voinut olla käyttöä. Käyttökelpoisimmat polttovälit olivat tästä kojusta 150-400 mm välillä. Yöllä kun valo oli vähissä, käytin yksinomaan lyhyempiä telejä niiden paremman valovoiman vuoksi.

Puolenyön kurkistus, 200 mm f/4.

Karhuja ei ollut liiaksi. Puoleen yöhön mennessä paikalla oli käynyt vain yksi karhu, jonka nimesimme Nököhampaaksi vinossa olevan etuhampaan vuoksi. Nököhammas kävi näyttäytymässä kolme kertaa ennen yön pimentymistä.

Vinossa olevan hampaan lisäksi Nököhampaan kirsu oli joskus vahingoittunut, ehkä tappelussa.

Heinäkuun alussa Kuhmossa yön pimein hetki on jo sen verran hämärä, että kuvaaminen alkoi olla hankalaa, oikeastaan mahdotonta, jos kohde yhtään liikkui. Yhden jälkeen aivan kojun edestä juoksi kaksi nuorta karhua, edellisen kesän pentuja. Nämä kirmasivat nopeasti juoksennellen kojun edessä hetken ja suuntasivat sitten muualle. Kuvaamisesta ei tahtonut tulla mitään, koska valoa ei juuri ollut. Nämä karhut (järjestysnumeroiltaan 2 ja 3) olivat viimeiset eri yksilöt, joita yöllä näkyi.

Nököhammas palasi vielä kerran kojulle, noin kello kahden aikaan. Tällä kertaa se pyöri kojun alueella hieman pidempään. Saapuessaan se heilautteli jalkojaan hassusti, samaan tyyliin kuin tässä legendaarisessa Kummeli-sketsissä (kohdassa 7:12), liekö sketsin taustalla havainnot karhun aidosta liikehdinnästä. ;)

Nököhammas lähimmillään kojua, noin 10 metrin päässä.

Nököhammas viimeisellä vierailulla. Koju numero 1 osui kuvaussektorin äärilaidalle. Toki tausta tälle kuvalle olisi parempi ilman sitä... kolmas kuvausongelma numero on siis muut kojut, jotka osuvat osittain kuvaussektoriin.

Nököhampaan viimeisen vierailun jälkeen eläimiä ei enää näkynyt. Kojusta sai poistua aamulla kello 7, joten hiljaisia tunteja jäi aika monta. Nukkua ei kuitenkaan voinut, koska silloin jotain olisi saattanut jäädä näkemättä. Kaiken kaikkiaan yö oli paljon hiljaisempi kuin olimme odottaneet. Kolme eri karhua ja yhteensä viisi näyttäytymistä on aika vähän, erityisesti verrattuna edellisvuoden menestykseen. Kuvaustilanteet olivat olleet lyhyitä, joten odottelu-kuvaus-suhde ei ollut kaksinen. Toivottavasti tämä oli tavallista hiljaisempi yö. Kovin tyytyväinen kuvasaaliiseen ei voinut olla, vaikka muutama ihan mukava otos muistikortille tallentuikin. Kaikkiaan kuitenkin yö jäi valjuksi kokemukseksi, ottaen huomioon karhujen määrä sekä kuvausta haittaavat, edellä mainitut ongelmat.