Tulipa tilaisuus tehdä pikatesti perinteisten lumikenkien ja liukulumikenkien kesken. Lunta oli satanut parina peräkkäisenä yönä reilusti, joten pehmeää hankea oli vähintään 40 cm, paikoin kinostuneena enemmänkin. Erinomainen tilaisuus vertailuun siis!
Vertailtavat vermeet olivat ”perinteiset” lumikengät, TSL
227:t, jotka olen omistanut yli kymmenen vuotta, sekä lainassa olevat kotimaiset
OAC:n KAR 147:t, joissa on karvapohja. Liukulumikengät ovat lyöneet itsensä
läpi viimeistään tänä talvena, joten korkea aika minunkin kokeilla.
Ensin kiinnitin jalkaan OAC:t. Remmisiteet olivat
miellyttävät käyttää. Kengän sai erittäin tukevasti kiinni. Paksuun hankeen
siirtyminen kävi ongelmitta. Eteneminen muistuttaa hieman hiihtämistä, sillä
liukulumikengän kärki nousee hyvin hangen päälle. Paksu puuterilumi oli
kuitenkin kova vastus, eli etenemisnopeus ei ollut kovin suuri. Lämmin tuli nopeasti.
Kävely kuitenkin on miellyttävää ja tuntumaan pääsee
nopeasti. Kulkiessa jalkaa ei tarvitse nostaa kovin korkealle, mikä säästää
voimia. Loivat nousut sujuvat karvapohjan ansiosta hyvin. Jyrkemmissä kohdissa
karva ei täysin pidä ja toisaalta sivuttaispidossa on toivomisen varaa. Tasaisessa
maastossa liukulumikenkä oli kuitenkin hyvä kokemus.
 |
| OAC nousee hyvin hangen päälle |
Sitten tuli perinteisten lumikenkien vuoro. Testi on siinä
mielessä puolueellinen, että perinteisistä lumikengistä minulla on pitkä
kokemus, eli vahvuudet ja heikkoudet on hyvin tiedossa. TSL:n kiinnitys jalkaan
on hyvä, mutta etuside ei pidä pidemmillä kävelyillä kovin hyvin, vaan sitä joutuu
aika ajoin kiristämään. Toisista lumikengistäni etusiteen ”kuppi” on myös ajan
saatossa haurastunut ja mennyt rikki. Varaosa on tilauksessa.
Kävely sujui paksussa hangessa huomattavasti liukulumikenkiä
työläämmin. Lumikenkä uppoaa syvälle pehmeään hankeen. Kovemmalla hangella tilanne
olisi aivan toinen. Kävely tasaisella on varsin raskasta, sillä lumikenkä pitää
nostaa aina erikseen hangen päälle – liukulumikengällä nimensä mukaan jalkaa
voi enemmän liu’uttaa eteenpäin.
Erot tasoittuvat, kun maasto muuttuu järven jäästä
epätasaisemmaksi. Nousu jyrkän rantatöyrään yli on lumikengillä suhteellisen
helppoa, vaikka hanki onkin paksu. Samoin rinteen suuntainen kulku ja jyrkät
laskut sujuvat perinteisellä lumikengällä turvallisesti ja hallitusti.
Perinteinen lumikenkä pitää jääpiikkien ansiosta erittäin hyvin, on sitten kyse
noususta tai laskusta. Samoin metsäisessä ja pusikkoisessa maastossa
perinteinen lumikenkä on helppo ja ketterä ratkaisu.
TSL painuu syvälle pehmeään lumeen
Olosuhteet: pakkasta n. 10 astetta, pehmeää lunta 40-50 cm, maastona järven jää ja melko tasaista metsää
 |
| Jäljet järven jäällä: vasemmalla OAC, oikealla TSL. Molemmat kyntävät syvällä pehmeässä paksussa hangessa, mutta OAC nousee paremmin pintaan. |
OAC KAR 147
Kiitämme:
+ Miellyttävä etenemistuntuma paksussa hangessa
+ Nopea eteneminen
+ Liukulumikengän kärki nousee hyvin hangen päälle
Moitimme:
- Heikko sivuttaispito
- Jyrkät nousut hankalia
TSL 227 camo
Kiitämme:
+ Erinomainen pito joka suuntaan
+ Jyrkissä nousuissa ja laskuissa hyvin hallittavissa
Moitimme:
- Paksussa hangessa raskas kulkea; kenkä uppoaa syvälle
- Etuside löystyy pidempään käytettäessä
Kumpi on parempi?
Selkeää voittajaa tässä testissä ei ole. Molemmissa vermeissä on ehdottomasti hyvät puolensa. Voisi sanoa siten niin, että sopivan varusteen löytää vain kokeilemalla. Mutta on syytä huomata, että olosuhteet ja käyttökohde ratkaisevat paljon. Tasaiseen maastoon ja pehmeään lumeen valinta on aika selvä: liukulumikenkä vie voiton. Mutta kovemmalla hangella, jossa pidolla on suurempi merkitys, tai mäkisessä maastossa perinteinen lumikenkä voi olla näppärämpi. Tietysti tämä testi ei ole tyhjentävä ja subjektiiviset kokemukseni vääristävät tulosta. Mitenkään selvä tämä analyysi ei siten ole, mutta täytyy jatkaa testejä, kunhan olosuhteet muuttuvat.
