5+1 vinkkiä Sarekiin

Sarek & Stora Sjöfallet - suuri on kaunista

Stuor Átjekin (1380 m) laelta on hyvä katsella maisemaa Áhkkán suuntaan.

 

Vaelsin Sarekin ja Stora Sjöfalletin kansallispuistoissa Ruotsin Lapissa viikon yksin elo-syyskuun taitteessa. Maisemat ovat huikeita ja kaikki on suurta. Suurempaa kuin Suomen Lapissa. Edes Kilpisjärven seutu ei ole yhtä jylhää. Sarek, Stora Sjöfallet ja Padjelanta - kolme suurta kansallispuistoa sisältävät runsaasti vaihtoehtoja vaelluksiin. Olin suunnitellut reissua tänne jo pitkään, joten viimein oli aika tutustua näihin seutuihin.

Varsinainen vaelluskertomus on tulossa myöhemmin, mutta tunnelmiin pääsee videon muodossa. Alla myös 5+1 vinkkiä Sarekin vaelluksiin.

Sarekin 5+1 vinkkiä

1. Vettä on paljon. Joka paikassa.

Vettä ei todellakaan kannata kantaa yhtään ylimääräistä. Karttoihin ei ole merkitty läheskään jokaista puroa, lamparetta tai lähdettä. Vesi on myös juomakelpoista kaikkialla – toki normaalin varovaisuuden kanssa. Ainoastaan harmaita jäätiköiltä tulevia vesiä ei kannata juoda. Jäätikköjoissa on veden seassa savea ja muuta maa-ainesta. Kirkasta vettä kuitenkin on riittämiin, ja kilometrin kulku ilman juomakelpoista vettä on jo harvinaisuus.

Lulep Niendojågåsj

2. Jokia on paljon ja ne ovat isoja.

Kuivin jaloin ei läheskään joka joesta mennä. Ylityksiin on syytä varautua sandaaleilla tai vastaavilla ylityskengillä ja vaellussauvalla. Jokien virtaama on myös usein voimakas, erityisesti jäätiköiltä laskevissa joissa. Ylityspaikkoja voi joutua etsimään ja niissä on syytä olla erittäin varovainen. Jäätikköjokien vesi on lisäksi aivan äärimmäisen kylmää.

Alep Sarekjågåsj - jäätikköjoki.

3. Etäisyydet ovat isoja ja mittakaavaa ei aina tajua.

Sarekin ja Stora Sjöfalletin vuoret ja tunturimassiivit ovat valtavia. Se, mikä näyttää olevan kilometrin päässä, voikin olla yli viiden kilometrin päässä. Maisema vaihtuu hitaasti ja perspektiivi hämärtyy. Kaikki on suurta, mikä voi aiheuttaa virhearviointeja kulkua suunnitellessa. 

Ähparin tunturimassiivi - lähellä vai kaukana?

 

4. Korkeuserot ovat suuria; huiputuksiin on varattava aikaa.

Moni Sarekin huippu on saavutettavissa ilman erityisiä välineitä. Rinteet ovat kuitenkin paikoin jyrkkiä ja kivet suuria. Erityisesti märillä kivillä nousu voi olla vaarallista. Korkeuserot ovat myös suuria: tyypillisesti laaksot ovat noin 800–900 metriä merenpinnan yläpuolella, kun huiput nousevat jopa yli 2000 metrin. Áhkká-tunturin korkein huippu on kaakon suunnalta hyvin saavutettavissa. Vain 1600–1800 metrin väli on jyrkempää, mutta muuten nousu ei ole erityisen vaikea. Aikaa huipulla käyntiin voi mennä 4-5 tuntia noin tuhannen metrin korkeudesta aloitettuna. Vuoret ovat myös usein pilvien peitossa ja sää ylhäällä voi poiketa rajusti laaksosta.
 

Áhkká

5. Maasto ON vaikeaa.

Kiviä on paljon ja ne ovat isoja. Myös ruotsalainen kartta on suomalaisiin karttoihin tottuneelle yllättävä. Korkeuskäyrät ovat 20 metrin välein, joten tasaiselta näyttävä alue saattaa olla täynnä pieniä kumpareita ja jontkia. Samoin soita ei ole juuri karttoihin merkitty. Reitin tarkka suunnittelu karttaan tukeutuen on vaikeaa. Maasto yleisesti on raskasta kulkea. Louhikko saattaa muuttua myös tiheäksi metriseksi pajukoksi, jotka kannattaa kiertää kaukaa, jos mahdollista.

 

Tämä näytti kartassa tasaiselta.

+ 1. Puhelin ei kuulu lähes missään.

Matkapuhelinverkon kattavuus on käytännössä olematon. Edes ylös tunturiin nousu ei takaa, että yhteyttä löytyy. Jos maantien varren (esim. Suorva) tukiasemiin on näköyhteys, myös puhelin saanee yhteyden, mutta muuten puhelimesta ei hyötyä ole.

Suorvan padon lähellä olevan tukiaseman näkyessä yhteydet pelaa - muualla ei.